Hua Hinistä matka jatkui kohti Prachuap Khiri Khania.
Matka kesti noin 1,5 h minivanilla.
Prachuap Khiri Khan tuli valittua reittiin oikeastaan vain sen hauskan nimen vuoksi, jonka jälkeen tutustuimme paikkaan enemmän ja kohteena se alkoi kiinnostamaan entistä enemmän.
Paikassa ei turismia ole juurikaan ja muutamat hotellit jotka siellä on, niin nekin majoittavat enimmäkseen Aasialaisia matkaajia.
Kyllä me siellä oltiin taas aika katselemisen arvoisia nähtävyyksiä :D hehhe.
Englantia ei juurikaan puhuttu, hotellissakaan.
Majoituimme ensin pariksi yöksi Beach Hotelliin, joka oli ihan Khiri Khanin keskustassa.
Osuimme Khiri Khaniin juuri viikonlopuksi, jolloin siellä oli isot yömarkkinat.
Täynnä paikallisia ja me :D
Temppeli ja apinavuori.
Paikka vilisi satoja apinoita, ihmiset kävi siellä syöttämässä apinoita <3
Ja me käytiin ihmettelämässä kesyjä apinoita ja huikeita maisemia.
400 askelmaa kohti Temppeliä.
Apinat yritti ottaa kädestä kaikkea, jopa pienimmän herran kenkiä yritti nappaa jalasta.
Muutama apina hiukan näytti hampaita ja uhitteli, mutta muuten kyllä ei ne välittänyt meistä, varsinkaan kun ei meillä ollut heille ruokaa mukana.
Maisemat oli kyllä huikeat.
Käytiin myös Ao Manaossa, joka armeijan hallitsemaa aluetta.
Paikkana ehkä hiukan samanlainen kuin esim meillä Helsingissä Santahamina.
Sisään porteista pääsi, kun kävi allekirjoittamassa ketkä tuli ja mistä ollaan tms..
Minirapujen reikiä.
Vaihdettiin sitten hiukan paikkaa ja jatkettiin matkaa Khiri Khaninista Kuiburiin.
Se ei ollutkaan sitten ihan helppo juttu.
Khiri Khanissa kun ei noita takseja ole, niin sieltä pois pääseminen Kuipuriin olikin työntakana.
Onneksi kävi hyvä tuuri ja ohi ajoi minivani joka oli menossa Hua Hiniin, hypättiin kyytiin ja lisämaksua vastaan kuski toi meidät perille asti.
Kuiburi Beach & Resort on hotelli jossa yövymme.
Hieno iso resortti, jossa oma ranta ja hienot allasalueet.
Kuiburi itessään on pienen pieni kylä, jossa ei ole mitään muuta kuin paikkalisten asuntoja,
muutamia kauppoja ja pari ravintolaa paikallisille.
Nämäkin ravintolat on sellaisia paikallisen omassa kodissa olevia ravintoloita.
Kukaan ei puhu englantia,
hotellissammekaan ei puhuttu kuin ihan vähän englantia niin
että pärjäävät jos turisteja tulee.
Täällä käy enemmän paikallisia lomailemassa.
Hyvin kuitenkin ollaan selvitty, kyllä sitä elekielellä selvii pitkälle.
Tuolla kaduilla kävellessä sai kyllä naurahduksia ja katseita, tuskin usein turisteja näkee :D
Pieniä rapujen aukkoja..
Tässä eräs rannalla sijaitseva paikallisten pitämä ravintola, siellä sentään oli yksi tarjoilia joka puhui jokusen sanan englantia ja ymmärsi melkein kaiken mitä puhuimme.
Ruoka oli ihanaa ja palvelu hyvää.
Lapset oli taas vetonaula<3
Kaikki ihan haltioissaan kun tuollaiset sinisilmäiset pellavapäät tulee.
Huomenna matka jatkuu Chumphonin kautta Koh Samuita.
Pitää ensin mennä Khiri Khanin keskustaan, josta minivani kohti Chumphonia lähtee.
Hiukan jännittää huominen päivä, että päästäänkö edes täältä Kuiburista eteenpäin.
Kävimme kysymässä tuosta " naapurista" eräältä mieheltä jos hän voisi meidät vielä Khiri Khanin keskustaan ( 30 km ) hän ei ymmärtänyt sanaakaan englantia, ylläri..
Hän pyysi ensin jonkun naisen siihen puhumaan, joka ei myöskään ymmärtänyt sanaakaan- joka pysäytti jonkun ohi menevän pojan, joka ymmärsi hiukan...Loppujen lopuksi poika soitti kaverille joka puhui ymmärrettävää englantia ja tulkkasi miehelle kyydin tarpeen...
Saa nähdä tuleeko meitä aamulla kukaan hakemaan ja päästäänkö Khiri Khaniin.
Chumphonissa pitää löytää vielä satama ja sieltä jatketaan sitten lautalla Koh Samuille.
Ja saa nähdä mihin satamaan tuo lautta sitten vie Samuilla..
Mutta reissupäivään innolla reppureissaajat jatkaa.
- L -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti