Ruuhkavuodet

Voisiko olla osuvampaa otsikkoa minun elämääni? 

Moni lukijoistani on toivonut, että kirjoitaisin minun arjesta, kuinka minä jaksan ja ehdin kaiken. Kuinka ihmeessä pystyn tähän kaikkeen ja silti olen positiivinen ja nautin hetkestä.

Minusta tuntuu, että ruuhkavuodet on tällä hetkellä koko maailmalla. Kaikilla on koko ajan kiire, koko ajan täytyy pystyä parempaa, nopeampaa ja tehokkaammin. Monesta asiasta on tullut sellaista suorittamista, ei ehkä edes ajatella mitä tehdään tai miksi tehdään, kunhan vaan saadaan asiat hoidettua mahdollisimman nopeasti ja otetaan pari projektia siihen vierelle vielä lisäksi, ettei vaan pääse liian helpolla.

On tärkeä pysähtyä keskustelemaan itsensä kanssa välillä, että mitä minulle kuuluu? On myös tärkeä sanoa sille kiireiselle itselle, että välillä on ihan ok ettei tee yhtään mitään. On tärkeää opetella sietämään asioita: keskeneräisyyttä, epätäydellisyyttä, laskupinoa, kiukuttelevia lapsia, liian kiireistä arkea ettei ehdi edes ystäviä tapaamaan.

Mitä minulle kuuluu?

Vastaisin: " Ihan hyvää, ei mitään erikoista." 

Tiedän että ulkopuolisen silmissä elämäni on aika HC. Teen vuorotyötä 6 x viikossa, jossa vuorot on aamusta iltaan pätkittäin. Minulla on 3 lasta, joista yksi harrastaa 4 x viikossa telinevoimistelua ja yhden kanssa olen vielä virallisesti kotona.

Päiväni näyttää tältä: 

Viimeistään 06 hereille ( aamupalat, kodin järjestelyä /siivous)

8-9 välissä on Koulun ja viskarin alkamiset 

Sitten omiin töihin ( pienin mukana)

11-13 aikaa kotiin laittamaan pienin nukkumaan päikkäreille

12-15 ruokien laittoa, siivousta, pyykkäystä, yms ihan kaikkea maan ja taivaan välillä

16-20 välissä harkkoihin viemistä ja omia töitä

20-22 iltahommia, nukutuspuuhia ja ehkä tunnin istun rauhassa sohvalla voittajana ja yleensä pääsen nukkumaan 24-02 välissä ja aamulla sama homma uudestaan. 

Kaiken tämän päälle rakennamme tai no viimeistelemme rakentamaamme taloa sisältä ja ulkoa ja aika usein olen ma- pe täysin yksin pyörittämässä tätä palettia, kun mieheni on tällä hetkellä töissä Turussa myös. 

Saan kiittää äitiäni, joka venyy välillä niin paljon ja auttaa minua. 

Muuten ei onnistuisi töihin pääsy välillä ollenkaan.

Vapaa-aikaa ei juurikaan tässä perheessä ole ja kun  sellainen on siitä kyllä nautitaan täysillä ja lasten ehdoilla. 

Minusta ei silti ole koskaan tuntunut, etten olisi näiden takia onnellinen tai että jään jostain paitsi.

Rakastan työtäni yli kaiken ja se on ehdottomasti suurin henkireikäni. Saan tehdä työtä jota rakastan, joka ei suurimmasta ajasta edes tunnu työltä. 

Ruuhkavuodet vaikuttaa olevan ainakin joka toisella, tai ainakin siltä tuntuu. Jotenkin itsellä sellainen olo että ihmiset ei enää pidä yhteyttä samanlailla. Tiedän että olen itse kiireinen, mutta minun voimavarani on kyllä perhe ja ystävät. Isoimpia syitä, miksi jaksan ja olen positiivinen. 

En ehdi näkemään ystäviä tarpeeksi, mutta silti tiedän että ne tärkeät on ja pysyy siellä.

Olen ihminen joka kaivamalla kaivaa edes pienen raon perheelle ja ystäville, jotta saamme yhteistä aikaa. Minusta on tärkeää pitää yhteyttä kaikkiin rakkaisiin, oli kiire tai ei. Soittaa ja viestittää kerkeää ihan varmana jossain välissä päivää.

Harmikseni olen huomannut, kuinka helposti käy niin, että joku ihminen jää taustalle, vaikka kuinka yrittää pitää yhteyttä niin se vastakaiku ei ole samanlaista ja sitten sitä itse myös laiskistuu, että miksi jos ei häntäkään kiinnosta. 

Minulla on esim yksi hyvä ystävä, tai pidin häntä todella läheisenä ja tuntuu että saan olla itse koko ajan kyselemässä jos tahdon nähdä tai vaihtaa kuulumisia. Tapaamisia ei enää juurikaan ole, en edes muista koska ollaan nähty viimeksi. En pysty joustamaan kuitenkaan ihan kaikkeen aikatauluissani, jos toiselta puolelta ei aikataulujen muokkaamista tule laisinkaan.

Näitä samoja asioita olen pongannut some-maailmassa. Tuntuu että ne tietyt tyypit on myös lopettanut siellä sen yhteydenpidon. Niinkin pikkumainen juttu, mutta olen laittanut merkille että minulla on pari ystävää ja läheistä , jotka harvoin tykkää/ kommentoi mitään positiivista minun juttuihin. Syitä voi olla monia, mutta laittaa miettimään.

Jokainen meistä viettää varmana liikaa aikaa somessa- joten siellä olisi suuri mahdollisuus siihen yhteydenpitoon. Sanoa toiselle jotain positiivista, kysellä kuulumisia, kehua tai ihan mitä vain. Pieni juttu, ja vaikuttaa suuresti<3

Tästä syystä ruuhkavuodet ei ehkä ole pelkästään negatiivinen asia, se erottaa myös ne oikeasti läheiset ihmiset, ne jotka on auttamassa kun sitä tarvii ja ne jotka oikeasti kaivaa tilaa kalenterista vaikka väkisin.

Tiedän että arkeni olisi helpompaa, jos en olisi niin vaativa itselleni, en siedä ollenkaan epäjärjestystä ja kolmen lapsen perheessä se on aika haastavaa. Haluan että päivän päätteeksi talo on siisti, että uusi päivä alkaa "puhtaalta pöydältä". Tiedän myös , että kun toimin tällä tavalla niin saan pidettyä narut käsissä ja asiat onnistuu. 

Tässä tullaan kuitenkin siihen, kuinka jokainen jaksaa eri tavalla. Tällainen tahti kuin minulla on, vähäiset yöunet yms niin ei sovi kaikille ja minulle se nyt tällä hetkellä sopii ilman sivuvaikutuksia. Minusta on todella tärkeä kuunnella omaa jaksamista ja sitä mihin kykenee, ainoa keino olla onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä.

Olit sitten ruuhkavuosissa tai et pidä yhteyttä läheisiin, he tekevät elämästäsi aina rikkaampaa. Etsi aikaa ja näe vaivaa välillä. Välillä ei ehdi näkemään, mutta aina ehtii soittamaan ja vaihtamaan kuulumiset. Parasta terapiaa on ystävän kanssa höpöttäminen, auttaa jaksamaan ihan kaikessa.

Et halua huomata myöhemmin, että olet ajautunut kauemmaksi läheisistä koska et "ehtinyt".

Näistä syvistä ajatuksistani toivotan sinulle ihanaa viikonloppua <3

Meillä on tulossa kiireinen , mutta silti ihana viikonloppu. 

Olen täyttänyt kaikki vähäiset tyhjät hetket kalenterissa rakkaiden tapaamisilla<3

<3 Laura